Näin
pakkaskelien alkaessa on hyvä muistella menneitä. Me työskentelimme keväällä Korkeasaari-
ja StarT-ohjelman parissa todellakin niin tiivisti, että keväältä
jäi bloggaamatta arkisia tapahtumia. Tässä ensimmäiseksi pieni katsaus
loppukevään ja alkukesän istutuspuuhiin.
Ekaksi
istutetaan aina sisälle tulevat siemenet. Ne, jotka vaativat pidemmän
kasvukauden. Tänä vuonna emme liioitelleet istutusten kanssa, niin kuin meillä
on tapana. Kurpitsaa, kurkkua ja eipä juuri muuta. Yritetään saada ensi
kevääksi Piilometsäänkin taas kasvihuoneen poikanen, niin ei tarvitse kasvattaa
kasveja Nuorittan kasvihuoneessa.
2016 istutuspuuhiin pääset TÄSTÄ:
Kylläpä
istutuslaatikot olivat möyhennyksen tarpeessa. Syksyn ja kevään aikana
laatikkoon oli ajautunut sinne kuulumatonta roinaa.
Kun
ylhäältä lapetaan ruoantähteet, niin seurauksena saadaan jonkin ajan kuluttua
alhaalta itse valmistettua ja mehevää luomumultaa. Pienen lapsiryhmän etu on,
että keretään touhuta vaikka ja mitä ekstraa normaali päiväkotiarjen
lisäksi.
Siementen
istutus on tarkkaakin tarkempaa puuhaa. Ei meillä ole tavoitteena saada
suuria satoja, vaan ihan kasvattamisen ilo. Vihreä lippu – ohjelmaamme kuuluu
kasvien kasvattaminen, jotta lapset oppivat näkemään kasvien elinkaaren. Mistä
ruoka tulee lautaselle?
Lapset
tekivät kasvikortit piirtämällä, värittämällä ja kirjoittamalla kasvin nimen.
Entiset kortit eivät liene enää ehyitä ja liekö tallessakaan, sen verran
vanhoja ne jo ovat. Ensimmäisiä kortteja olivat tekemässä jo nyt täysi-ikäiset immeiset. Apua, kun vuodet menevät vauhdilla.
Kun
siemenet on istutettu, täytyy ne välittömästi kastella. Pieniin käsiin istuvat
kätevimmin lasten omat kastelukannut. Piilometsän kuivalla ja aurinkoisella
hiekkakankaalla ei tahdo kasvit kasvaa, jos ne eivät ole
istutuslaatikossa. Kun laatikon peittää harsolla, siemeniä ei tarvitse
kesällä juuri monestikaan kastellakaan. Luonto hoitaa kastelun.
Jokaisessa
puutarhassa pitää olla puutarhatonttu. Tämä Piilometsän oma puutarhatonttu
kököttää istutuslavojen keskellä.
voi pilkkoa useampaan osaan, jos juuri istutushetkellä ei satu olemaan tarpeeksi
paljon kokonaisia perunoita. Joo. Olisihan ne perunat saanut tietenkin kunnolla
idättää etukäteen, mutta tässä kokeillaan tämmöistä idättämätöntä versiota.
Eivätkö Piilometsän pojat osaakin ottaa tämänkin työn leppoisasti?
Todisteaineistoa.
Ja jottei kenellekään jäisi epäilys siitä, ettemme tiedä, miltä itäneet potut
näyttävät. Ei tästä sen enempää – kuuluu luokkaan sisäpiirin “vitsit”
tai “kommellukset”.
Perunanviljelylaatikko
pitää myös möyhentää keväällä: Perunanpuolikkaat
purkkiin ja istuttamaan ne laatikkoon.
Sopivalle etäisyydelle
toisistaan. Tekniikka näyttää olevan tytöillä jo hallussa.
Marjapensaiden alustan
siivoaminen lehdistä kuuluu myös keväisiin talkootöihin. Lehdet kiikutetaan
vadelmapensaikon alle.
Leave a Reply