Osaatko
kuvitella, että kivikautiset asuinkodat reunustivat tätäkin marjamaata yli 5000
vuotta sitten. Kivikautisia lapsia, nahkavaatteet yllään… keräämässä
mustikoita omin käsin tehtyihin savikuppeihin?
 |
| Mustikkaretki. Tiukan paikan tullen apurataspyöriä on hyvä työntää taka-aisasta eteenpäin. |
Piilometsän
väki käy syksyn aikana useita kertoja juuri tuossa lähimetsikössä poimimassa
mustikoita. Vaikka mustikkamaa on kivenheiton päässä päiväkodista, on
mielekästä kulkea mustikkaan ns. huijausreittiä: mäki alas, pätkä
Vanhalantörmää, polkua tovi ja kohta ollaankin melkein päiväkodin aidan takana
etsimässä marjoja.
 |
|
|
elettiin kalastuksen ja metsästyksen lisäksi luonnonantimilla.
poimittuja marjoja on mukava mussuttaa talvella.
Tässä
ovat taas nämä meidän kätevät retkiastiat. Niihin on näppärä kerätä marjoja ja
sen jälkeen käyttää juomamottina!
keräämään monenlaisia marjoja talven varalle. Perinteisen puolukkaretken teemme
aina Reki-Vesalan hirvimiesten kämpälle.
Ups! Ei
haittaa, vaikka joku marjaa eksyy kesken poimimisen omaankin suuhun. Marjoissa
on runsaasti vitamiineja ja muita flunssatauteja ehkäiseviä ja terveyttä
edistäviä ominaisuuksia.
Survottu
puolukkasose on lasten herkkua! Jokainen marjasadon yksilö on tarpeellista
ottaa talteen.
aikaan marjat on myös osattu kuivattaa ja savustaa sekä paahtaa
säilyvyyden parantamiseksi. Saamelaisilla oli tapana jo kivikauden aikaan sekoittaa
variksenmarjoja poronmaitoon. Männyn sisäkuoresta valmistettiin pettua sekä
kalaa ja marjoja sekoitettiin keskenään. Jotakin noista meidän on kyllä pakko
kokeilla Piilometsässäkin.
Hirvimiesten
kämpällä on helppo valmistaa ruoka vaikka kodan nuotiossa, mutta tällä kertaa
otimme Primus-monipolttoainekeittimen mukaamme. Lapsille maistuu ulkona ruoka.
Pomon
mummo on tuonut taas sankollisen mustikkaa. Ostamme mummon seurueelta marjoja
sekä mummon valmistamaa – NAM- sekamarjamehua. Lasten kanssa poimimamme marjat
yleensä pakastamme, mehustamme, hillotamme tai kuivatamme.
Kivikauden ruokavalioon ovat todennäköisesti
kuuluneet esimerkiksi paahdetut pähkinät ja sikoangervon juurimukulat,
vadelmat, katajan- ja variksenmarjat, tuomen marjat, puolukka ja mustikka
tuoreina ja säilöttyinä, nokkonen, ulpukan siemenet, heinäkasvien jyvät, suolaheinät
ja hieraka.
Nykyään
taidamme kutsua niitä villiyrteiksi.
katsomaan meidän viime vuoden villiyrttipoimintoja:
 |
| Tälle porukalle ei aikuisen tosiaankaan tarvitse olla keksimässä koko ajan tekemistä. Hirvimiesten kämpällä voi näemmä laskea myös liukumäkeä… |
Hiiltyneiden kasvinjäänteiden perusteella kivikauden Suomessa on
hyödynnetty eri tavoin ainakin sataa erilaista kasvia. Myös kasveja on
luultavasti paahdettu ja savustettu, jolloin osa niistä on löytynyt nyt
hiiltyneenä ja hyvin säilyneenä vanhan nuotion pohjalta.
Tärkeä ns. muinaistulokas (asukkaiden mukana levinnyt) ravintokasvi oli
nykyisin rikkakasvina pidetty jauhosavikka eli saviheinä. Sitä täytyykin kerätä
lasten kanssa ensi kesänä ja kokeilla vaikkapa paahtaa nuotiolla.
Heinänsiemeniä on kerätty ravinnoksi ainakin 30 000 vuotta sitten.
Käymme joka
syksy sienestämässä, mutta silti joka kerta saa kuvallinen opaskirja varalta
olla mukana. Yleensä olemme poimineet varmoja valintoja, kuten kangasrouskuja
ja tatteja.
Tänä vuonna
löysimme isoja haperoita ja varmistimme vielä sienestäjä-äideiltä sen ja muun
saaliimme syötävyyden. Onkohan kivikautiseen aikaan sienlajien opettelu mennyt
tyyliin: oli syötävä, oli syötävän hyvää, eipäs ollutkaan syötävä.
 |
| Sienilajin tunnistamiseen tarvitaan tarkka näkö- ja hajuaisti. |
aikaan sienet on kuivatettu ja savustettu sekä paahdettu säilyvyyden parantamiseksi. Nykyään sienet ryöpätään tai
paistetaan ja pakastetaan tai säilötään purkkiin. Meillä ekat sienet on
paistettu pakasteeseen. Pienet maistiaiset otimme kuitenkin lasten kanssa: WAU
– OLIPA IHANAN MAKUISTA! Ja sitten sitä lisätään talvella Piilometsän
keitoksiin.
Leave a Reply